Meneillään olevassa IMPRODOVA-projektissa on kartoitettu viranomaisten puuttumista lähisuhdeväkivaltaan kahdeksassa EU-maassa. Suomen osalta olemme ylpeinä seuranneet, kuinka eurooppalaiset kollegamme ovat kehuneet Ankkuritoimintaamme, lähisuhdeväkivaltaan erikoistuneita tutkintaryhmiämme ja moniammatillisen riskinarvioinnin MARAK-työryhmiämme hyvinä käytäntöinä. Sujuva, tehokas ja lainsäädännön tukema moniammatillinen yhteistyö lähisuhdeväkivaltaan puuttumisessa ja uhrien auttamisessa ei ole vielä arkipäivää kaikkialla Euroopassa.
Lähisuhdeväkivallan tehokas torjunta edellyttää etulinjan toimijoilta vakiintuneita yhteistyörakenteita ja toistensa työtapojen riittävää tuntemista. Millaista on lähisuhdeväkivallan torjunnan yhteistyö sitten poliisiorganisaation sisällä? Havaintomme viittaavat siihen, että lähisuhdeväkivaltatapauksissa poliisitoiminta jakautuu Suomessa kahteen hyvin erilaiseen maailmaan. Yhtäällä on kotikeikkoja, joissa kenttäpoliisit hoitavat tilanteen usein keskenään. Toisaalla on esitutkintaa, jossa parhaimmillaan erikoistuneet rikostutkijat, moniammatilliset ankkuritiimit, riskinarviotyöryhmät ja järjestöt tekevät yhteistyötä lähisuhdeväkivallan uhrin, tekijän ja lasten auttamiseksi.
Kotikeikoilta ei juuri ole näkymää esitutkinnan puolelle. Kentällä vaikuttaa vallitsevan mielikuva, että rikosilmoituksen kirjaamisesta seuraa vain kaksi vaihtoehtoa: syyte tai tutkinnan keskeytys. Jos rikosilmoituksen ajattelee johtavan vain rikosprosessin käynnistämiseen, voi tämä ajoittain johtaa oman työn tarkoituksen kyseenalaistamiseen. Onko rikosilmoituksen kirjaamisessa järkeä, jos väkivallasta ei ole selkeää näyttöä? Entä jos väkivalta on ollut lievää ja mahdollinen sakko maksetaan perheen yhteisistä vähistä rahoista? Onko järkeä rasittaa tutkintaa jutuilla, jotka eivät tule menestymään rikosoikeudellisesti?
Todellisuudessa rikosilmoituksesta käynnistyy rikosprosessin lisäksi usein myös väkivallan moniammatillinen ennalta ehkäisevä työ, jota poliisi tekee yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestöjen kanssa. Tätä puolta ei kentällä juurikaan tunneta. Partiot käyttävät itse usein runsaastikin aikaa, ammatillista osaamistaan ja elämänkokemustaan, jotta saisivat uhrin ymmärtämään ihmisarvonsa ja jättämään väkivaltaisen parisuhteen. Turhautuminen on luonnollista, kun huolimatta hyväksi koetusta keskusteluyhteydestä väkivalta samassa osoitteessa jatkuu.
Pitkäjänteinen työ alkaa rikosilmoituksesta
Lähisuhdeväkivallan uhrit ja tekijät tarvitsevat moniammatillista apua oikea-aikaisesti ja usein myös toistuvasti. Tieto moniammatillisen yhteistyön tarjoamista mahdollisuuksista voisi auttaa kenttäpoliiseja määrittelemään oman työn arvon laajemmasta näkökulmasta. Kenttäpoliisin luottamusta rakentava keskusteluyhteys uhrin kanssa ja siitä syntyvä jaettu ymmärrys perheväkivaltatilanteen kestämättömyydestä eivät todennäköisesti yksin saa uhria vielä lähtemään parisuhteesta. Tästä kohtaamisesta voi kuitenkin alkaa pitkäjänteinen moniammatillinen työ uhrin auttamiseksi ja väkivallan kierteen katkaisemiseksi.
Toistuva väkivalta on ongelma, jota poliisi ei voi ratkaista yksin. Ongelmaan tulee puuttua sinnikkäästi yhteisvoimin muiden etulinjan toimijoiden kanssa. Työ alkaa rikosilmoituksen kirjaamisella.
Tieto siitä, miten oma työ asettuu moniammatillisen yhteistyön isompaan kokonaisuuteen, voi auttaa pohtimaan omaa toimintaa suhteessa muihin ammattilaisiin. Tämä voi tuoda työhön uudenlaisia lähestymistapoja, jotka ottavat huomioon myös muiden lähisuhdeväkivaltatyön ammattilaisten tarpeet. Mikä tärkeintä: se auttaa ymmärtämään, että lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi tehty työ on aina tärkeää, vaikka lopputulosta ei käräjillä kuulutettaisi.
Poliiseille ja muille väkivaltatyön ammattilaisille suunnattu ”Luo luottamusta − puutu väkivaltaan” -verkkokoulutus kertoo myös moniammatillisesta yhteistyöstä ja on saatavilla ilmaiseksi osoitteesta verkkokoulut.thl.fi
Marianne Mela ja Jarmo Houtsonen
@MarianneMela (Twitter) toimii tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa. Mela on taustaltaan poliisi, jolla on pitkä työhistoria rikostutkinnasta ja poliisin ennalta estävässä toiminnasta.
@JHoutsonen (Twitter) on Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija. Hänen viimeaikaisia tutkimuskohteitaan ovat olleet moniammatillinen yhteistyö lähisuhdeväkivallan torjunnassa ja tiedustelutoiminnan legitimiteetti.
