Monilla poliisin ammatti on ollut haaveena jo lapsuudesta. Itselläni näin ei ollut. Olen työskennellyt IT-alalla 12 vuotta ja sitä ennen opiskellut alaa noin 7,5 vuotta.
Aloin miettimään kolme vuotta sitten, onko tämä se ammatti, jota haluan tehdä vielä seuraavat 30 vuotta. Vastaus oli ei. Mitä sitten haluaisin? Ensimmäisenä mieleen tuli poliisin ammatti. Voisiko minusta olla siihen ammattiin ja olisiko se tarpeeksi kiinnostava? Jälkimmäistä ei tarvinnut kauaa miettiä, ensimmäistä hieman kauemmin. Ajattelin kuitenkin, että jos haluan näin hieman yli 30-vuotiaana tehdä näin suuren muutoksen elämässäni, niin nyt olisi sen aika.
Olisi väärin väittää, etteikö Poliisit, Lainvalvojat tai 112 -sarjoilla olisi ollut mitään vaikutusta - ne varmasti antoivat sen ensi sykäyksen. Poliisin ammatti on todella monenkirjava, ja mahdollisuudet vaihtaa täysin toisenlaiseen työhön niin sanotusti firman sisällä olivat ne suurimmat syyt alanvaihtoon. IT-alalla voi toki myös vaihtaa firmaa ja työtehtävät saattavat hieman muuttua, mutta IT on aina IT:tä. Eikä toki IT-alan kokemuksesta ole haittaakaan poliisin työssä, myös poliisissa pääsee tekemään IT:tä, jos se alkaakin hetken kuluttua tuntua siltä omimmalta.
Kun olin päättänyt, että tätä haluan elämältäni, oli aika ottaa asioista selvää. Mitä kouluun pääsyyn vaaditaan? Miten jo jonkin verran omaisuutta (tavaroita, huonekaluja jne.) omistava ja hieman velkainen pystyy opiskelemaan? Pääsyvaatimukset löytyivät helposti Poliisiammattikorkeakoulun sivuilta. Taloudellista pärjäämistä pitikin sitten miettiä hieman enemmän. Suomessa saa opinto- ja asumistukea Kelalta sekä opintolainaa. En kuitenkaan olisi pärjännyt Kelan tuilla enkä halunnut autolainan päälle ottaa toista lainaa. Sitten löysin Koulutusrahaston ja sen tarjoaman aikuiskoulutustuen. Tuen saamiseen on tiettyjä kriteereitä, kuten vähintään kahdeksan vuoden työssäoloaika ja se, että saa opintovapaata sen hetkisestä työpaikasta. Nämä kriteerit onneksi täyttyivät minulla ja iso kiitos tästä kuuluu työnantajalleni, joka suostui opintovapaaseeni. Ainakin taloudellinen puoli antoi näin mahdollisuuden pyrkiä poliisiksi.
Sitten olikin edessä treenaamista pääsykokeisiin: lukemista esseeosioon ja fysiikan parantamista. Poliisiammattikorkeakoulun valintakokeet ovat kaksipäiväiset. Ensimmäisessä osiossa on psykologisia ja fyysisiä testejä sekä esseen kirjoittaminen. Toiseen osioon pääsee vain osa hakijoista pisteiden perusteella. Toisessa osiossa on psykologia testejä, yksilö- ja ryhmätehtäviä sekä haastattelu. Ensimmäisellä hakukerralla jäin pisteen päähän toiseen osioon pääsystä. Poliisiammattikorkeakouluun voi hakea neljä kertaa vuodessa, mutta ajattelin, että pidän vuoden taukoa ja treenaan fysiikkaa, jotta saisin ainakin siitä enemmän pisteitä. Noh, eihän se ihan niin mennyt… Sain kaksi pistettä vähemmän fyysisistä testeistä kuin ensimmäisellä hakukerralla. Onneksi sain kompensoitua pistemenetykset parantamalla esseen ja psykologisten testien pisteitä. Sain toisesta osiosta kerralla tarpeeksi pisteitä ja pääsin kouluun. Ensimmäisen hakukerran kokemuksesta oli hyötyä, varsinkin psykologisten testien osalta, kun vähän tiesi, mitä odottaa. Ei siis kannata luovuttaa, vaikka ei ensimmäisellä kerralla pääsisikään sisään, vaan ottaa kokemuksesta kaikki irti ja yrittää uudestaan.
Kouluun on ollut yllättävän helppoa motivoitua näin pitkän ajan jälkeen. Vaikka ikäjakauma kurssillamme on 19–41 vuotta, en ole törmännyt kehenkään, jonka kanssa en tulisi toimeen ja joka ei olisi vähintäänkin yhtä motivoitunut kouluun tai tulevaan ammattiin. Teemme paljon ryhmätöitä, niin oman luokan kuin koko kurssin kesken, joten erilaisiin ihmisiin tutustuu helposti. Tämä auttaa varmasti tulevassa työelämässä, kun kohtaamme koko kansan kirjon. Vaikka työharjoitteluun on vielä pitkä aika, niin silti sitä jo odottaa, että pääsisi töihin niin sanotusti oikeiden ihmisten pariin.
En ole katunut hetkeäkään, että valitsin Poliisiammattikorkeakoulun. Ala on mielenkiintoinen ja antaa varmasti paljon. Suosittelenkin kaikkia vähänkään alasta kiinnostuneita hakemaan Polamkiin. Hakemalla ei häviä mitään, ja poliisi tarvitsee sekä eri alojen ammattilaisia että juuri koulusta tai armeijasta päässeitä.
Pasi Kiiskinen
