Minulla oli kunnia osallistua etnistä profilointia Suomessa kartoittaneen Pysäytetyt-tutkimushankkeen (1) loppuseminaariin 5.4. Hanasaaren kulttuurikeskuksessa.
Pysäytetyt-hankkeen määritelmän mukaan etnisellä profiloinnilla tarkoitetaan "valikoivia ja kohdennettuja kontrollitoimenpiteitä, jotka perustuvat yksilön oletettuun kuulumiseen rodullistettuun, etniseen, uskonnolliseen tai kansalliseen vähemmistöryhmään, ja joita toteuttaa pääsääntöisesti julkisen tai yksityisen turvallisuusalan henkilöstö." Huolellisesti muotoiltu määritelmä ei ilmaise jyrkästi sitä, mikä seminaarissa ei jäänyt epäselväksi: etninen profilointi nähdään erityisesti viranomaisen harjoittaman syrjinnän yhdeksi muodoksi.
Lakisääteisten tehtäviensä suorittamiseksi poliisi kohdentaa erilaisia viranomaistoimia eri väestöryhmiä edustaviin kansalaisiin, väistämättä myös etnisten vähemmistöryhmien jäseniin. Siksi voidaan pitää enemmän kuin mahdollisena sitä, että poliisin toimenpiteiden kohteeksi joutuva henkilö saattaa myös kokea joutuneensa etnisen profiloinnin kohteeksi. Tällaiset kokemukset eivät rajoitu pelkästään lain tarkoittaman ulkomaalaisvalvonnan piiriin.
Suomessa on viranomaisten harjoittamasta etnisestä profiloinnista käyty varsin vähän julkista keskustelua. Asia on luonnollisesti ollut paljon laajamittaisemman debatin kohteena maissa, joissa ulkomaalaisperäisen väestön osuus on selvästi suurempi kuin meillä. Hanasaaressa kuultiin tärkeitä esityksiä varsinkin brittiläisiltä tutkijoilta.
Nähdäkseni Pysäytetyt-hankkeen raportti (2) on ensi sijassa kokemusasiantuntijoita laajasti hyödyntänyt laadullinen tutkimus. Lainvalvontaviranomaistoiminnan kehittämisen näkökulmasta sen ehkäpä keskeisin haaste on, ettei kohdehenkilöiden henkilökohtaista kokemusta ole tapauskohtaisesti mahdollista arvioida viranomaisen toimien perusteita ja menettelyä vasten. Raportin kvantitatiivinen osuus sisältää poliisin näkökulmasta kovin positiivisia tuloksia, esim.
- maahanmuuttajataustaisen ja ns. kantasuomalaisen 15−29-vuotiaan nuoren aikuisen alttius joutua poliisin pysäyttämäksi on yhtä suuri
- etnisesti ei-suomalaistaustaisten nuorten luottamus poliisiin on erittäin hyvä (mikä vahvistaa aiemmassakin tutkimuksessa (3) todettua: ulkomaalaistaustaisten suomalaisten luottamus poliisiin on vahvaa, jopa vahvempaa kuin ns. kantasuomalaisten)
- ulkomaalaisvalvontaa tekevien poliisien toiminta on kyselytutkimuksen mukaan myös sen kohteena olevien henkilöiden mielestä asiallista
Tässä yhteydessä tekee mieli mainita, että myös Euroopan Unionin perusoikeusvirasto FRA:n toissa vuonna toimeenpanema EU-MIDIS II -tutkimus (4) antoi Suomen viranomaistoiminnasta etnisen profiloinnin kansainvälisen vertailun näkökulmasta varsin myönteisen kuvan. Vain pari esimerkkiä mainitakseni: viimeisimmän poliisin pysäyttämisen etnisenä profilointina kokeneiden osuus oli Suomessa tutkimuksen 12 vertailumaasta kaikkein pienin (EU-MIDIS 2016, s. 72); Saharan eteläpuolisesta Afrikasta lähtöisin olevien luottamus poliisiin taas oli Suomessa vertailumaiden korkein (EU-MIDIS 2016, s. 101).
Mainitut positiiviset tulokset eivät mitenkään vähennä kyselytutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden kokemusten arvoa. Pysäytetyt-hankeraportissa onkin koko joukko poliisitoiminnan kehittämiselle merkityksellisiä huomioita ja ehdotuksia. Haluaisin nostaa niistä tässä esiin yhden: "Panostaminen näiden [poliisin ja etnisten vähemmistöjen] suhteiden ylläpitoon on todennäköisesti kannattavaa helpottaen poliisin toimintaa ja edistäen yhteiskunnan koheesiota. Nyt saatujen tulosten mukaan kyse olisi ennen kaikkea ennaltaehkäisevästä, ei niinkään korjaavasta työstä. Luottamus poliisiin ja oikeuslaitokseen on varsin vahvaa myös tässä tutkimuksessa mukana olleiden etnisten vähemmistöjen keskuudessa." (s. 110−111) Sama tärkeä ennalta estävän toiminnan merkitystä korostava näkökulma nousi Hanasaaren seminaarissa esiin mm. brittiläisen professori Ben Bowlingin puheenvuorossa.
Pidän Pysäytetyt-hanketta loppuraportteineen tärkeänä keskustelunavauksena. Siihen, miten yleistä etninen profilointi on ja miten vakavia vaikutuksia sillä on viranomaistoiminnan laatuun ja viranomaisiin kohdistuvaan luottamukseen, ei vielä saatu kattavaa vastausta. Odotan erityisesti, että jatkotutkimus paneutuu viranomaistoiminnan kohdentumisen, perusteiden ja menettelytapojen ja toisaalta toimien kohteena olevien henkilöiden kokemuksen väliseen yhteyteen. Näin saadaan myös konkreettisia eväitä koulutuksen kehittämiseen.
Kimmo Himberg
1) http://www.profiling.fi/
2) Suvi Keskinen, Aminkeng Atabong Alemanji, Markus Himanen, Antti Kivijärvi, Uyi Osazee, Nirosha Pöyhölä ja Venla Rousku: Pysäytetyt - Etninen profilointi Suomessa. Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, SSKH Notat 2/2018
3) Anu Castaneda ym.: Ulkomaalaistaustaisten psyykkinen hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus; THL:n julkaisu 18/2015
4) http://fra.europa.eu/en/publication/2017/eumidis-ii-main-results
FT Kimmo Himberg on toiminut Polamkin rehtorina vuodesta 2011. Syksystä 2016 kevääseen 2017 hän toimi projektijohtajana sisäministeriön sisäisen turvallisuuden strategian valmistelussa. Himberg on ollut sisäasiainhallinnon palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1991 lähtien.
