On taas kulunut hetki, kun kirjoittelin kuulumisiani viimeksi. Pidimme pienen tauon opiskeluista joulutauon merkeissä. Nyt on hyvä lähteä uuteen opiskeluvuoteen levänneenä!
Koko syyslukukauden odotimme päivää, jolloin saimme tietää meille määrätyt harjoittelupaikkakunnat. Niina kertoikin omassa postauksessaan harjoittelupaikkojen määräytymiskriteereistä enemmän. Ennen joululomalle jäämistä tulokset harkkapaikoista vihdoin sitten tulivat! Suurin osa kurssilaisistamme pääsi toivomaansa paikkaan, mutta muutamille opiskelijoille avautuu uusien kaupunkien ovet. Harjoittelu on puhuttanut opiskelijoita koko opiskelujen ajan, mikä on ihan ymmärrettävää. Harjoittelussa näemme edellisen 1,5 vuoden työn tuloksen, eli osaamisemme. Paikkojen julkaisun jälkeen harjoittelusta puhutaan varmasti vielä enemmän, kun siihen liittyvät asiat konkretisoituvat.
Ennen joulua ja joulun jälkeen koulussa on ollut paljon harjoituksia. Niissä niin opettajat kuin luokkakaveritkin ovat päässeet näyttämään näyttelijäntaitonsa kohdehenkilöinä. Kohdehenkilölle tehdään tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat sen harjoituksen pääasiallisia suorituksia. Tällainen voi olla esimerkiksi kiinniotto tai puhutus. Opettajien kohdehenkilö-suorituksista näkyy vuosien kokemus ihmisten kohtaamisista. Tällöin he osaavat tehdä jokaisen roolin niin, että suorittajille tapahtuma ja henkilöt tuntuvat oikealta kohtaamiselta. Harjoitusten sivustaseuraajat ovat taas saaneet suu auki katsoa näitä: välillä on naurettu maha kippurassa, toisella kertaa pidätelty kyyneleitä. Onpa työtehtäviä hoidettu myös ruotsiksi ja englanniksi, joten Poliisiammattikorkeakoulussa ei vähätellä yhtään kieltenopiskelua. Sitä ei kuitenkaan kannata stressata, sillä rallienglannillakin on pärjännyt!
Luokkakaverit ovat omalta osaltaan tehneet myös mahtavia näyttelijän suorituksia. Itselläni näytteleminen ei ole ikinä ollut vahvuus ja tilanteisiin heittäytyminen jännitti. Tuntui että oma mokaaminen pilaisi muiden suoritukset. Tätäkään ei pitkään tarvinnut stressata, koska luokan yhteishenki on niin hyvä, ettei mokaamistakaan tarvitse pelätä. Sekin on täällä koulussa sallittua, sillä mieluummin nämä mokaamiset tapahtuvat täällä harjoituksissa kuin työelämässä.
Mielestäni koululla oleva yhteishenki on koko opintojen A ja O. Opettajat ja opiskelijat puhaltavat yhteen hiileen. Opettajilla on halu sekä taito saada opiskelijat oppimaan niin kieliä kuin poliisin tarvitsemia käytännön taitojakin. He vastaavat samaan kysymykseen kärsivällisesti monia kertoja ja selittävät saman asian tarvittaessa monta kertaa uudelleen, jotta opiskelija ymmärtää asian. Opettajat antavat suorituksista palautetta. Vaikka aina ei olisikaan onnistunut, löytävät opettajat silti joka suorituksesta jotakin positiivista. Tällöin tietää heti, mitä pitäisi parantaa omassa tekemisessä ja minkä tekemistä jatkaa. Se tekee oppimisesta mielekästä.
Koulussa tehtävien harjoitusten monipuolisuus ja todentuntuisuus ovat tuoneet vahvistusta sille ajatukselle, että mistä vain edellisestä ammatista on poliisin työssä hyötyä. Elämänkokemuksesta puhumattakaan. Viime vuosi on mennyt opiskelujen parissa todella nopeasti. On uskomatonta, että olemmekin yhtäkkiä tässä pisteessä. Uskon, että kevät etenee vauhdilla ja ennen kuin huomaammekaan, olemme jo aloittamassa harjoittelua ja pääsemme testaamaan oppimaamme käytäntöön.
Kiia
Jos sinulla on jotain kysyttävää tai kommentoitavaa postauksestani, laita viestiä: [email protected]
