"Et voi olla poliisi!" täräytti nelivuotias tyttäreni yhtäkkiä kesken leikin.
"Ööö, miksi?" kysyin häkeltyneenä.
"Koska et ole paksu”, kuului vastaus.
Pienellä kuulustelulla selvisi, että tyttäreni mielestä poliisin pitää olla iso, koska muuten ei voi ottaa rosvoja kiinni. Ratkaisuksi hän ehdotti, että minun pitäisi syödä enemmän. Eikä hän ole ainoa, joka näin ajattelee. Mielikuva isokokoisesta järkäleestä poliisin arkkityyppinä on edelleen yllättävän yleinen. Välillä kuulee sitäkin ajatusta, että meillä olisi täällä poliisiopinnoissa erilliset linjat tutkinnalle ja kenttätyölle, joista jälkimmäiseen vaadittaisiin isoa kokoa.
Nyt pitää olla tylsä ja ampua nämä mielikuvat alas. Polamkissa ei kouluteta tutkijoita tai kenttäpartion konstaapeleja. Polamkissa koulutetaan poliiseja. Koulutus kattaa monipuolisesti nämä molemmat yleisesti mielletyt valtalinjat ja sen lisäksi vielä aika paljon muutakin. Tuleva auton ratissa aikaansa viettävä konstaapelin alku oppii tutkinnan toimintatavat ja samoin kuulusteluja aikanaan päivätyökseen tekevä käy voimankäytön tunneilla juuri yhtä paljon kuin muutkin. Näin jokainen konstaapeli tulevaisuudessa ainakin teoriassa ymmärtää jotain siitä, mitä täysin eri hommia painava kollega tekee työkseen, ja pystyy tekemään tämän kanssa yhteistyötä.
Monipuolinen koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden löytää omia kiinnostuksen kohteitaan ja tunnistaa vahvuuksiaan. Yksi on kotonaan painitatamilla, toinen auton ratissa, kolmas taas syttyy rikospaikkatutkinnasta. Neljäs kirjoittaa luontevasti, viides osaa kohdata ja lukea ihmisiä. Vaikka kaikkien pitää hyväksytysti oppia kaikki vaadittavat asiat yhtäläisesti, on silti valtava etu, että opiskelijalla on mahdollisuus koulutuksen aikana aidosti kokeilla erilaisia asioita ja suunnata omaa urapolkuaan siihen suuntaan, missä hän kokee olevansa hyvä. Poliisiammattikorkeakoulu on siksi oppilaitos, jota voisin helposti suositella monille. Väitän, että täällä jokainen voi löytää jotain itseään kiinnostavaa.
Lapsen viisauden kuultuani aloin katselemaan ympärilleni kampuksella ja totesin, että näkymä vastaa hyvin pitkälti koulutuksen sisältöä. Meitä on täällä sekä opiskelijoissa että henkilökunnassa kaiken näköisiä, enkä usko, että pelkästä ulkonäöstä yhtäkään tunnistaisi kaupan kassajonossa poliisiksi, nykyiseksi tai tulevaksi. Poliisi tarjoaa organisaationa monenlaisia tehtäviä, joten on täysin luonnollista, että alalle myös hakeutuu ja aktiivisesti haetaan monenlaisia ihmisiä. Valintakokeissa pisteitä saa suorituksista ja vain niistä. Kaikki ovat samalla viivalla.
4-vuotiaalle tätä oli tietysti hitusen vaikeampaa selittää. Onneksi muutama viikko myöhemmin hän asiaa mietittyään tarkisti oma-aloitteisesti kantaansa ja totesi jotain, mikä saattaa lohduttaa muitakin kuin minua: "Voit olla myös ohut poliisi."
Miten ohut poliisi sitten selätti valintakokeen fyysiset testit? Siitä saat lukea lisää ensi viikon blogipostauksestani.
Riku
Jos sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, laita viestiä: [email protected]
