Blogin myötä sähköpostiini on tipahdellut ilahduttava määrä kysymyksiä teiltä lukijoilta. Monessa viestissä toistuvana teemana ovat pääsykokeet eli valintakokeet. Monet ovat kysyneet vinkkejä, miten valmistautua valintakokeisiin. Entä sitten valintakoepäivänä, mitä silloin kannattaa ottaa huomioon?
Olen miettinyt, mikä on mielestäni tärkein asia pääsykokeisiin valmistautumisessa ja itse koepäivänä. Kiteytän sen yhteen sanaan:
Keskity.
Aloitetaan fyysisistä testeistä. Tämä on osio, joka yleensä jännittää hakijoita eniten, sillä fyysiset testit poikkeavat pääsykoepäivän muista osioista siinä, että ne täytyy kaikki läpäistä heti tai muuten koepäivä päättyy siihen. Fyysisiin testeihin ja keskittymiseen liittyen joudun nostamaan käden virheen merkiksi ja myöntämään, että omalla kohdallani ensimmäiset pääsykokeet eivät menneet Strömsön lähiseuduillekaan. Jännitin eniten 1 500 metrin juoksua, muut osiot koin helpoiksi. Kun olin selvinnyt juoksusta paremmin kuin olin osannut odottaa, tuntui kuin valtava taakka olisi lähtenyt harteilta. Liikuntahallille kävellessäni olin varma, että jos nyt katson peiliin, sieltä katsoo minua takaisin Arnold Schwarzenegger. Tunsin, että voimaa on niin että aitaa kaatuu ja ylätalja lyödään lattiasta läpi.
Ketteryysrata menikin ihan hyvin. Sen jälkeen istuuduin ylätaljan penkkiin. Ylätalja ja penkkipunnerrus olivat olleet minulle harjoittelun aikana helpoimmat osa-alueet. Olin laskenut, että niistä tulisi lähes täydet pisteet. Aloin tempoa ylätaljaa sen enempää miettimättä ja keskittymättä ja kas, unohdin hengittää (you had one job...). Yhtäkkiä rauta tuntuikin liian painavalta. Viimeinen hyväksytty toisto jäi yhtä vaille läpipääsystä. Sen jälkeen korvissa soi maitojunan kutsu.
Vaikka pettymys oli silloin valtava, en kuitenkaan antanut sen lannistaa. Pääsykokeita seuraavana päivänä olin jälleen salilla. Joka kerta siitä lähtien ylätaljaa tehdessäni kuvittelin itseni koetilanteeseen - ja keskityin joka ikiseen toistoon. Seuraavissa pääsykokeissa ei enää jäänyt ylätaljan kohdalla kysyttävää. Tarinan opetuksena on: Keskity. Vaikka jokin osio tuntuisi helpolta ja se olisi harjoitellessa sujunut ongelmitta, keskity silti siihen mitä teet ja tee paras mahdollinen suorituksesi. Maksoin itse kalliin hinnan tästä virheestä, mutta koen oppineeni siitä koko rahan edestä. Poliisin työssäkään ei voi mennä takki auki tilanteisiin, vaikka kuinka olisi varma, että tämä homma on kyllä hallussa.
Kirjalliseen kokeeseen (eli niin sanottuun esseekokeeseen) valmistautuessa kannattaa pääsykoekirjaa lukea artikkeli kerrallaan ja pysähtyä jokaisen luvun jälkeen hetkeksi miettimään, mistä artikkelissa oikeastaan kirjoitetaan. Itse tulostin artikkeleiden ensimmäiset sivut makuuhuoneeni seinälle. Tämän avulla harjoittelin muistamaan, minkä näköinen henkilö kirjoittaa mistäkin aiheesta. Tämän avulla oli helpompi yhdistää nimiä kasvoihin ja kasvoja artikkeleiden kertomuksiin. Lisäksi piirsin artikkeleista miellekarttoja ja erilaisia piirustuksia, joiden ulkoa opetteleminen auttoi artikkeleiden sisällön palauttamisessa mieleen.
Pääsykoekirjaa on hyvä lukea niin, että ei ainoastaan harjoittele ulkoa, kuka kirjoittaa mistäkin aiheesta, vaan keskittyy myös miettimään, miksi tämä ihminen on kirjoittanut tällaisen artikkelin. Mikä on kirjoituksen tarkoitus ja mitä kirjoittaja haluaa tekstillään kertoa? Millaisesta lähtökohdasta kirjoittaja kirjoittaa, onko hänellä poliisitausta vai jokin muu? Ottaako hän kantaa johonkin tai kertooko hän jostakin omasta kokemuksestaan? Kun artikkeleita ja niiden kirjoittajia miettii useammasta eri näkökulmasta, on helpompi havaita eroja ja yhteneväisyyksiä artikkeleiden sisällössä. Tällaista artikkeleiden vertailua kokeessa odotetaan. Jos artikkelit opettelee vain ulkoa pohtimatta enempää niiden sisältöä tai tarkoitusta, tulee esseestä helposti vain artikkeleiden referaatti, eikä esseen lukija saa mitään tietoa kirjoittajan ajatusmaailmasta. Kun artikkelit on sisäistänyt kunnolla, tuntuu esseen kirjoittaminen siltä kuin kertoisi läheisistä ystävistään.
Kolmas osio pääsykokeissa ovat psykologiset testit. Tämä osio herättää paljon kysymyksiä, ehkä juuri siksi, että siitä on niin vähän tietoa saatavilla. Useimmiten kysymyksiin psykologisista testeistä vastataan sanomalla, että niihin ei voi valmistautua, vaan parasta on, että tulee ja vastaa testeihin sellaisena kuin on. Aion nyt itsekin liittyä tähän vastauskuoroon, sillä se on todellisuudessa paras vinkki, jonka psykologista osiota varten voi antaa. Vinkki on myös huojentava: tiedät, että et olisi voinut valmistautua tähän osioon yhtään paremmin ja sinun on vain tultava sellaisena kuin olet, se riittää.
Tässäkään osiossa älä mieti, mitä mahdollisesti on vielä edessä, äläkä jää murehtimaan, jos tuntuu että jokin meni huonosti, vaan keskity siihen, mitä sillä hetkellä olet tekemässä.
Pääsykoepäivä on jännittävä ja jännittäminen on täysin normaalia. Se kertoo siitä, että tavoittelemasi asia on sinulle tärkeä. Itse onnistuin hillitsemään jännitystä ajattelemalla, että ammatti johon olen pyrkimässä tulee tarjoamaan minulle vielä monta huomattavasti jännittävämpää hetkeä elämäni aikana. Niinpä jännittämistä ei kannata tähän päivään liikaa tuhlata, ei ainakaan niin että se häiritsisi suorittamista.
Jos sinusta tuntuu pääsykoepäivän jälkeen siltä, että et antanut kaikkeasi ja kutsua 2. vaiheeseen ei tule, hae ihmeessä uudelleen. Rohkaisen, että haet niin monta kertaa kuin se vaatii, että voit sanoa antaneesi pääsykokeissa kaiken etkä olisi voinut tehdä enää mitään paremmin. Älä suo itsellesi sitä, että sitten kun on aika istuutua siihen kuuluisaan kiikkustuoliin, pohtisit: ”Olisin minä voinut päästä sinne kouluun, mutta ne pääsykokeet menivät vähän huonosti.” Valmistaudu hyvin, keskity pääsykokeissa ja anna ihan kaikkesi. Kiikkustuolissa on paljon kivempi hymyillä kuin murjottaa.
Kysymyksiä ja ajatuksia saa mieluusti lähettää osoitteeseen [email protected]
Johanna
