Kesä meni nopeasti ohi, ja olemme takaisin opintojen parissa. Lukuvuosi lähti meillä käyntiin muun muassa poliisin kenttätoimintaan eli valvonta- ja hälytystoimintaan liittyvillä opinnoilla. Olemme käyneet opinnoissamme läpi stressitilanteissa toimimista, stressitilan hallintaa sekä palautumista. Mielestäni on tärkeää, että meille opiskelijoille puhutaan jo koulutuksen aikana poliisityöhön kuuluvista stressinhallinnan ja palautumisen haasteista. Perusteluksi voi esittää erään opettajan sanat: jotta emme menisi takamus edellä puuhun ja toistaisi vanhemman koulukunnan virheitä. Tai jos toistamme, on meitä siitä ainakin varoitettu. On hyvä pyrkiä tunnistamaan se, että stressitasot ovat nousemassa ja se, että heikko palautuminen alkaa vaikuttaa toimintaan.
Polamkin opettaja, komisario Juha-Matti Huhta on Ylen haastattelussa tiivistänyt hyvin, miksi poliisin on tärkeää osata hallita stressiään. Mitä paremmin tunnistat stressin oireet tilanteessa ja mitä paremmin hallitset ne, sitä tilannetietoisempi ja toimintavalmiimpi olet. Stressinhallintaluennoillamme käsiteltiin työkaluja, jotka auttavat rauhoittamaan keho–mieli-tilaa stressaavassa tilanteessa. Testasimme luentosalissa muutamaa harjoitusta, ja huomasin, että stressinhallintatyökalut todella toimivat. Kokeilin myöhemmin tällaista työkalua myös harjoitustilanteessa, jossa sykkeeni ja stressitasoni alkoivat nousta ja tuntui, että putkinäkö pyrki päälle. Muistin yhden työkalun ja tein muutaman kerran opetetulla tavalla, samoin kuin olimme luennoillakin tehneet. Sain sykkeitäni alas ja samalla stressitasoni hallintaan ja rikottua putkinäköä.
Huhta kertoi luennoillaan, että näitä työkaluja pitää toteuttaa arkielämässäkin, jotta keho ja mieli tottuvat niiden käyttämiseen. Olen samaa mieltä, sillä huomasin, että muutaman harjoituskerran jälkeen toimintamalli ei vielä ollut jäänyt selkärankaan, eikä se tullut sieltä automaattisesti. Jouduin myös muistelemaan taktiikkaa työkalun käyttämiseen. Vaatii harjoittelua, jotta oikeassa tilanteessa työkalun käyttö tulee selkärangasta.
Koska poliisin työssä kohdataan vaarallisia tilanteita, tulee niiden käsittelyyn ja palautumiseen tarvittavien työkalujen olla kunnossa. Koska en ole itse vielä harjoittelussa ollut, en voi vielä kertoa omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Vanhempia opiskelijoita sekä vanhempaa koulukuntaa olevien poliisien kokemuksia olen kuullut ja lähes jokainen heistä korostaa palautumisen työstä olevan avainsana töissä jaksamiseen. Tilanteiden käsittely niin partiokaverin, työporukan tai työohjaajan kanssa – tai tarvittaessa jopa ulkopuolisen keskusteluavun kanssa – ovat auttaneet hankalan asian käsittelyssä. Vaarallinen tai hankala tilanne ei jää mieleen pyörimään, kun puhuu asiasta jonkun kanssa. Asioiden käsittelemisessä ja palautumisessa auttavat myös esimerkiksi urheilu tai jokin muu tekeminen, joka tuo hyvän mielen. Eikä unen tai ravinnon merkitystä voi väheksyä yhtään.
Kun muut kansalaiset kääntyvät pois kohdatessaan vaarallisen henkilön, poliisi menee vaaraa kohti. Minulta on kysytty ennen opintoja ja opintojen aikana, miksi haluan työhön, jossa kohdataan vaarallisia asioita tai jossa itselleni voi sattua jotakin. Varsinkin nyt, kun olemme alkaneet harjoitella harjoituskaupungissa keikkoja ja tilanteita, joita poliisi oikeasti kohtaa, on kysymys realisoitunut itselle. En ehkä osaa vieläkään vastata kysymykseen täysin, mutta mielestäni jonkun täytyy mennä myös sellaisiin tilanteisiin ja kohdata sellaisetkin asiakkaat. Mieluummin olen itse kohtaamassa henkilöä tuollaisessa tilanteessa kuin että tilanteeseen joutuisi joku läheiseni tai joku muu, joka ei ole saanut tilanteeseen tarvittavaa koulutusta.
Mikään koulutus ei kuitenkaan estä sitä, että joskus työtehtävällä voi käydä huonosti. Mielestäni se uhka pitää vain hyväksyä, kun työskentelee poliisin ammatissa.
Kysymykset, ajatukset tai kommentit niin postaukseen kuin kouluun hakemiseen voi laittaa osoitteeseen [email protected].
Kiia
