Sanotaan, että kaikki hyvä tulee kolmessa. Tämä on totta ainakin omalla kohdallani. Minun nimeni on Suvi Salmimies ja olen aloittanut Polamkissa tammikuussa 2024, vain vaatimattomat 19 vuotta ensimmäisen ja 13 vuotta toisen hakuni jälkeen. Erään opettajamme sanoja lainatakseni: ”Pitäkää penkeistänne kiinni, nyt mennään!” Nyt nimittäin kirjoitetaan pääsykoehistoriaa.
Kun vuonna 2005 hain ensimmäisen kerran sen aikaiseen Poliisikouluun, olin 19-vuotias ihmisentaimi. Juoksuharjoittelu oli tapahtunut pienen kyläpahasen pururadalla saksanpaimenkoira Roksu hihnan päässä. Poliisikouluun haku alkoi paikallisen poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin haastattelulla, näkövaatimukset tuli hoitaa kuntoon ja pituutta oli oltava naisena muistaakseni vähintään 165 senttimetriä. Tänäkin päivänä kannan itseäni ylpeästi 165,5 cm korkeudessa.
Tuolloin työkokemuksesta tai varusmiespalvelusta sai plussaa; pääsykokeissa kirjoitettiin käsin essee poliisilain sekä teosten ”Etiikka ja poliisin työ” ja ”Näin Euroopan unioni toimii” pohjalta sekä erikseen vaadittu tiivistelmä omine kriteereineen; fyysisissä testeissä nostettiin penkistä 37,5 kg naisissa, kannettiin nukkea, uitiin, hypättiin vauhditonta pituutta, vedettiin ylätaljaa ja juostiin matkaa ja ketterästi niin kuin tänäkin päivänä. Psykologisissa väännettiin tietokoneella palikkatestejä ja soveltuvuuteen liittyviä kysymyksiä.
Ykkösvaiheen jälkeen koitti kakkosvaihe, joka omalla kohdallani tarkoitti kutsua Poliisiammattikorkeakoululle, mutta sepäs ei ollutkaan tämä meille tuttu Tampereen koulu vaan päällystöä kouluttava laitos Espoossa. Ensimmäinen pääsy kouluun jäi pisteen päähän. Ajattelen nyt, että onneksi. Olisin ollut 22-vuotiaana vastavalmistunut poliisi, mutta elämässäni vasta kouluni alussa.
Kelataan vuoteen 2011, jolloin Tampereen ja Espoon oppilaitokset olivat jo yhdistyneet ja yhdistyneen oppilaitoksen nimi oli Poliisiammattikorkeakoulu, mutta poliisin perustutkinto ei ollut vielä AMK-tutkinto. Tälläkin kertaa hakuprosessi aloitettiin omalta paikalliselta poliisilaitokselta haastattelulla ja ensimmäisen vaiheen kokeet olivat Tampereella.
Juoksuthan tapahtuivat tuolloin sään salliessa koulun sisäpihalla asuntoloiden alueella asfaltilla, joka mutkitteli lievää ylä- ja alamäkeä. Muistaakseni juoksin näillä lyhyillä jaloillani vaaditut 1 500 metriä aikaan 6.23, joka oli lukemattomia kertoja kasaan teipatulla nilkallani ihan siedettävä tulos. Tällä kertaa olin harjoitellut saksanpaimenkoirani Ruutin kanssa. Se oli hyvä kirittäjä, iso ja pitkäjalkainen kun oli.
Muutoin fyysinen osuus oli aika samanlainen kuin edellisellä kerralla, mutta kun pituusvaatimukset olivat juuri poistuneet, liikuntasalissa oli ennen ketteryyskoetta edessämme seinä. Naisille se oli matalampi kuin miehille, mutta kyllä se reilu parimetrinen oli ja alhaalta ylöspäin osittain avonainen. Siitä oli sitten vapaalla tyylillä päästävä yli. Voin kertoa, että tyylini oli erittäin vapaa. Vauhditonta pituushyppyä ei enää ollut, mutta vatsalihaksia tahkottiin kyllä menemään. Kirjallinen osuus oli samankaltainen kuin aiemmin. ”Etiikka ja poliisin työ” -kirjan sijasta kirjoitelman aineistona oli nyt julkaisu nimeltä ”Avoin mieli ja rikas kartta”, joka käsitteli kuulusteluja ja niihin liittyviä vuorovaikutustaitoja.
Tämän haun kakkosvaiheen jälkeen kouluun pääsy jäi kahden pisteen päähän, mutta sille oli oma tarkoituksensa. Olin nimittäin hakuprosessin alussa päättänyt poliisiopintojen takia aloittaa kamppailulajina vapaaottelun. Ajattelin siitä olevan hyötyä tulevassa poliisin työssä, sillä en ollut koskaan tarttunut ihmistä edes ranteeseen kunnolla ja koin kontaktilajin olevan hyvä totuttaja sellaiseen. Laji vei ensin sydämen, mutta sitten myös hetkeksi tulevaisuuden, sillä siitä muodostui minulle urheilu-ura yli kymmeneksi vuodeksi. Ajattelin tuolloin, että poliisi ehdin olla myöhemminkin, mutta urheilija minun on oltava nyt. Paperit, jotka olin laittanut seuraavan haun takia kouluun sisään, jäivät pölyttymään jonnekin Poliisikoulun arkistoihin.
Vuonna 2023 olin ollut jonkin aikaa jo valmis sosionomi ja tehnyt lastensuojelun arvokasta työtä. Jokin tuli kuitenkin edelleen kyti sisälläni ja ymmärsin sen olevan kutsumus siniseen virkapukuun, joten sitä oli seurattava.
Valintakoeprosessi oli kahteen ensimmäiseen yritykseeni verrattuna akateemisempi ja nykyaikaisempi, jos näin voi sanoa. Poliisin peruskoulutus oli muuttunut AMK-tasoiseksi jo yhdeksän vuotta aikaisemmin. Hakupaperit laitettiin sisään verkossa ja valintakokeet järjestettiin reilun kolmen kuukauden kuluttua hakuprosessin aloittamisesta.
Meitä oli useampia hakuryhmiä ja koulun käytävillä kulki tsemppiä toivottelevia opiskelijoita. Yhteisöllisyys näkyi heti ja muille hakijoille oli helppo jutella, jopa eväitä jaettiin. Elokuinen päivä alkoi fyysisillä testeillä, joissa päästiin heti alkuun juoksemaan koulun hienolla ihka oikealla juoksuradalla tuo niin tuttu 1 500 metriä. Kirittäjänäni oli harjoitellessa toiminut saksanpaimenkoirani Nitro ja tietynlainen ympyrä sulkeutui.
Kuumana päivänä siirryttiin liikuntasaliin ketteryyskokeeseen ja siitä eteenpäin punttisalille hoitamaan tämä osuus kunnialla loppuun pistettä vajaat täydellä suorituksella. Huikealtahan se tuntui, kun mietti, että melkein 20 vuotta sitten olin aloittanut penkin harjoittelun isoveljeni yläkerrassa ja samaan aikaan käyttänyt häntä nukenkannon harjoittelussa nukkena. Seuraavaksi meitä koetteli 2,5 tunnin pituinen psykologinen testaus ja tämän jälkeen vielä esseen kirjoitus, jonka jälkeen ensimmäinen pitkä päivä oli ohi.
Kutsu kakkosvaiheeseen saapui Polamkille tavalliseen tapaan tasan ennalta ilmoitettuna ajankohtana ja senkin sain kokea tulevan oppilaitokseni tiloissa.
Pääsin kouluun huippupistein ja aloitin koulutukseni kohti unelma-ammattiani lähes 20 vuotta ensimmäisen hakuni jälkeen. Muutaman yksityiskohdan tähän tarinaani olen joutunut kaivamaan Polamkin henkilöstön avustuksella sieltä pölyisistä arkistoista, minne ne yhdet hakupaperinikin jätin oman onnensa nojaan. Millainen sinun tarinasi mahtaa olla?
Suvi
Haluatko kysyä lisää kokemuksistani poliisiksi hakeutumisesta tai poliisiopiskelusta? Voit lähettää sähköpostia: [email protected]
