Paljon nousee penkistä?
Kysymys on varmaan monelle tuttu, eikä siltä poliisiopiskelijakaan välty. Poliisiksi hakeutuu yleensä vähintään kohtalaisessa kunnossa olevia miehiä ja naisia, joista monilla on urheilutaustaa. Tämän ja populaarikulttuurin vuoksi on helppo elättää mielikuvaa poliisialasta, jossa fyysinen suorituskyky on ratkaisevan tärkeä.
Ja niinhän se onkin. Poliisin työssä on realistinen mahdollisuus joutua tilanteisiin, joissa itsestään pitää puristaa kaikki mehut pihalle selvitäkseen niistä kunnialla. Koulutus vaatii myös ajoittain sitä, ettei sentään ihan pelkästä ajatuksesta hengästy. Fyysiset testit ovat osa valintaprosessia aivan syystä.
Silti tuon aloituksen klassisen kysymyksen pitäisi olla viimeisiä asioita, joiden takia poliisin uraa harkitseva luopuu leikistä eikä lähde edes valintakokeisiin. Minä olen tästä kävelevä esimerkki. Olen aina ollut kauniisti sanottuna hoikka, siis kansankielellä riisikeppi. Mitään urheilutaustaa ei löydy, enkä fyysisesti mitään mahdottoman rankkaa työtäkään ole tehnyt. Lähtökohtani olivat vain siitä suotuisat, että peruskunnostani oli huolehtinut koirani. Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä olin myös hankkinut kotiin halvan tangon ja painot ja niillä joskus muka vähän jotain treenaillut. Tarkoituksena oli lähinnä ollut muistuttaa yläkroppani lihaksistoa näin iän karttuessa siitä, että se oli olemassa. Mistään vakavasta ei voinut mitenkään puhua. Penkistä nousi ehkä juuri ja juuri se tanko.
Polamkin fyysiset vaatimukset ovat kohtalaiset, mutta eivät mitään sellaista, etteikö niiden vähimmäistavoitteita voisi saavuttaa suhteellisen nopeasti määrätietoisella harjoittelulla. Itselläni se vei näillä lähtökohdilla muutaman kuukauden. Juoksu tuotti vähiten ongelmia ja toi kotiin täydet pisteet. Ketteryys ja leuat eivät nekään jääneet aivan minimiin, joskin kauas silti enimmäispisteistä. Ja se penkki? Vaaditut kaksi kertaa nousi, minkä jälkeen laitoin tangon suosiolla alas.
Se riitti. Fyysisten testien painoarvo on 20 pistettä sadasta: kaikkein vähäisin. Nollasta en päässyt muutamassa kuukaudessa sataan, tietenkään, mutta kuitenkin siihen, että menestys kaikissa muissa osioissa avasi koulun ovet. Fyysisen kunnon ylläpitäminen toki jatkuu koulutuksen aikanakin. Jos nyt osallistuisin kokeisiin, ei se penkkikään siihen minimiin jäisi.
Jos valintakokeen fyysiset testit mietityttävät, treenaa niihin mutta älä pelkää niitä. Jos valintakokeiden painotuksia katsotaan, viesti on hyvin selvä: Polamkiin haetaan poliisiksi soveltuvia ihmisiä ja nämä voivat olla paljon muutakin kuin huippu-urheilijoita. Meitä on täällä monenmoisia (myös niitä huippu-urheilijoita), ja kaikki mahtuvat mukaan. Henki on koulussa hyvä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kesken, eikä ketään kyykytetä, vaikka ei sata kiloa rautaa nousisikaan. Täällä ymmärretään, että kukaan ei ole hyvä kaikessa ja jokainen on hyvä jossain.
Siispä nyt kaikki kaltaiseni riisikepit, rimppakintut, siimat ja pulkan narut rohkeasti yrittämään vaan!
Riku
Jos sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, laita viestiä: [email protected]
Lue myös Rikun edellinen kirjoitus Ohut ja paksu poliisi
